Cholesterol and laboratory results explained

Kolesteroli ja laboratoriotulokset selitettynä

Päivitetty: Tammikuu 22, 2024

Valtimotauti | Kolesteroli ja valtimotauti | Laboratoriotulosten tulkinta | Summaus

Kolesteroli on ihmiselle välttämätön rasva, sillä kehomme valmistaa sen avulla soluja, hormoneja ja vitamiineja. Maksa tuottaa pääsääntöisesti kaiken kolesterolin mitä tarvitsemme. Kolesteroli ja ennenkaikkea lipoproteiinit muodostuvat ongelmaksi lähinnä länsimaisen ruokavalion takia.

Kolesteroli jaetaan tyypillisesti LDL-kolesteroliin sekä HDL-kolesteroliin. Kolesterolia ei kuitenkaan vastoin yleistä käsitystä ole kahta eri tyyppiä. On olemassa vai yhtä kolesterolia, jonka kuljettamiseen osallistuvat erityyppiset lipoproteiinit. Kuljetusvälineitä eli lipoproteiineja tarvitaan, sillä kolesteroli ei kykene liikkumaan veressä itsenäisesti.

Kehossamme on viisi eri rasvojen kuten kolesterolin ja triglyceridien kuljettajaa:
  • HDL lipoproteiini 
  • LDL lipoproteiini 
  • IDL lipoproteiini 
  • VLDL lipoproteiini
  • Kylomikroni
LDL lipoproteiini lisää yhdessä VLDL lipoproteiinin kanssa riskiä sairastua terveydelle vaaralliseen valtimotautiin, [1] joka voi mm. aiheuttaa aivohalvauksia ja sepelvaltimotautia. HDL kolesteroli vastoin vanhaa käsitystä ei vähennä riskiä sairastua valtimotautiin.

Kolesterolitestit mittaavat kolesterolin määrää veressä kulkevissa lipoproteiini paketeissa, jonka takia kolesterolista käytetään yleisesti kahta eri nimeä:
  • HDL-kolesteroli (HDL-C)
  • LDL-kolesteroli (LDL-C)

On tärkeää ymmärtää kolesterolin ja lipoproteiinin ero, vaikka nimien perusteella näiden sekoittaminen on helppoa. Kolesteroli on rasvan tyyppi. Lipoproteiini on kuljetusväline, joka kuljettaa kolesterolia. Näistä lipoproteiinin määrä on merkittävä riskitekijä valtimotaudille - ei kolesteroli.[2]

Valtimotauti

Valtimotauti (ateroskleroosi) on rasvojen eli kolesterolin kertymistä hitaasti vuosien kuluessa valtimoiden seinämiin. Kertymät kaventavat hitaasti valtimoita, mikä estää vähitellen verenkiertoa, joka voi johtaa lopulta pahimmillaan tukokseen.

Valtimotaudin aiheuttamat sairaudet kuten sepelvaltimotauti, kaulavaltimon ahtauma, ääreisvaltimotauti, aortan aneurysma ja aivohalvaus ovat yleisin kuolinsyy suomessa ja länsimaissa.

Kolesteroli ja valtimotauti

Kolesteroli valtimotaudin aiheuttajana on yleinen väärinkäsitys, joka todennäköisesti johtuu sekavasta sanastosta ja asioiden liiallisesta yksinkertaistamisesta.

Kolesteroli ei ole pääsyyllinen valtimoiden tukkeumiin, eikä se yksinomaan aiheuta valtimotautia. Oikea taudinaiheuttaja on kolesterolia kuljettavat LDL- ja VLDL-lipoproteiinit. Mitä enemmän veressä on LDL- tai VLDL-lipoproteiineja sen enemmän niitä voi jäädä kiinni valtimoiden seinämiin.

Esimerkki:

  • Kuvitellaan valtimot moottoritienä. Auto kuljetusvälineenä edustaa lipoproteiinia ja auton kyydissä olevat matkustajat ovat kolesterolia.
  • Haluamme estää onnettomuuksia eli autojen törmäyksiä, koska ne aiheuttavat liikenneruuhkia, eli tukoksia.
  • Onnettomuudet lisääntyvät autojen määrän kasvaessa moottoritiellä, riippumatta siitä, kuinka monta matkustajaa kussakin autossa on.
  • Oleellista onkin vähentää autojen määrää liikenteessä. Ei niinkään matkustajien määrää autojen sisällä.

Laboratoriotulosten tulkinta

Perinteinen laboratoriotesti mittaa historiallisista syistä kolesterolin määrää plasmassa eikä oikean riskitekijän eli lipoproteiinien määrää. Tämän takia laboratoriotuloksia on tärkeää osata tulkita oikein.

  • Kolesterolitestin tavoitteena on arvioida riskiä sairastua valtimotautiin.
  • Näinollen tärkeintä olisi saada mahdollisimman tarkka kuva LDL- ja VLDL-lipoproteiinien määrästä veressä, sillä se kertoo parhaiten riskistä. [3]
  • Tavalliset laboratoriotestit mittaavat kolesterolin määrää, eivät LDL- ja VLDL-lipoproteiinien määrää.
  • Kolesterolin määrä plasmassa on indikaattori myös lipoproteiinien määrästä. Tyypillisesti korkea määrä LDL-kolesterolia viittaa myös korkeaan määrään haitallista LDL- sekä VLDL-lipoproteiinia. Tavallisesti LDL-kolesterolin seuraaminen antaa tarpeellisen tuloksen.
  • Kuitenkin noin 25% tapauksista kolesteroli ei korreloi lipoproteiinimäärän kanssa. Henkilöllä voi olla matala LDL-kolesteroli mutta silti korkea LDL-lipoproteiini määrä, jolloin riski sairastua valtimotautiin nousee. Vastaavasti LDL-kolesterolin määrä voi olla korkea mutta LDL-lipoproteiinin määrä alhainen. Tällöin riski on pienempi.
  • Vastoin vanhaa käsitystä HDL-kolesteroli tai HDL-lipoproteiini eivät pienennä riskiä, jos LDL-lipoproteiini taso on koholla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että LDL-kolesterolin seuraaminen riittää riskin arviointiin.[1][4]
  • Kokonaiskolesteroli summaa LDL- ja HDL-kolesterolin määrän. Tulos ei kerro haitallisten lipoproteiinien määrästä, sillä tuloksessa sekoittuvat LDL-kolesteroli ja HDL-kolesteroli. 
  • LDL- ja VLDL-lipoproteiinien mittaukseen on saatavilla luotettava laboratoriotesti, jossa mitataan apoB proteiinin määrää. Mittauksen saa lähes kaikilta kolesterolitestejä tekeviltä tahoilta.
  • ApoB proteiinia voi ajatella merkkinä, joka löytyy kaikista haitallisista LDL- ja VLDL-lipoproteiineista mutta ei HDL-lipoproteiinista. Mittaamalla apoB:n, tiedämme haitallisien lipoproteiinien määrän. ApoB testi antaa näin tarkemman kuvan riskitekijöistä mitä kolesterolimittaus.[5]
  • Triglyseridit ovat kolesterolin kaltaisia rasvoja, joita keho käyttää pääasiassa energialähteenä. Korkea triglyseriditaso on indikaattori siitä, että veressä on liikaa lipoproteiineja.

Summaus

Kolesterolitesti mittaa kolesterolia, ei haitallisia lipoproteiineja. Kolesterolitesti toimii kuitenkin hyvänä indikaattorina riskistä.

Kolesterolitestin tärkein tulos on LDL-kolesterolin määrä. HDL-kolesterolin määrällä ei ole merkitystä, eikä korkea HDL-kolesteroli kompensoi korkeaa LDL-kolesterolin määrää.

Jos LDL-kolesteroli on raja-arvojen sisällä ja elämäntavat sekä verenpaine ovat kunnossa, on tarkempi testaus todennäköisesti tarpeetonta.

Jos LDL kolesteroli on koholla, apoB testin tekeminen voi olla järkevää, koska se antaa tarkan tiedon haitallisten LDL- ja VLDL-lipoproteiinien määrästä.

Jos LDL-kolesterolin määrä on korkea, on syytä harkita elintapojen muutosta, keskustella aiheesta ja toimenpiteistä lääkärin kanssa tai selvittää apoB mittauksella haitallisten lipoproteiinien määrä.

Viitteet

[1] https://www.escardio.org/Journals/E-Journal-of-Cardiology-Practice/Volume-19/high-density-lipoprotein-cholesterol-and-risk-of-cardiovascular-disease

[2] https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7369156/

[3] https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27821191/

[4] https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4103514/

[5] https://www.thelancet.com/journals/lanhl/article/PIIS2666-7568(21)00086-6/fulltext

 

Takaisin blogiin